Heidin tarina: Mitä matka sijaishuollossa opetti

Sijoitetun lapsen vanhempi Heidi halusi jakaa kokemuksensa sijaishuollosta yhdessä Aarrerannan kanssa. Hänen tyttärensä vietti Aarrerannan yksikössä useamman vuoden, ja matka oli koko perheelle kasvun, oppimisen ja luottamuksen rakentumisen aikaa. Onnistuneen sijaishuollon perustana on kohtaaminen, avoimuus ja halu muutokselle. Sijaishuollon aikana esiintyvät tunteet voivat olla kipeitä, mutta vastaanottavainen asenne auttaa yhteistyötä syntymään.

Luottamuksen rakentuminen

Heidin mukaan luottamus ohjaajiin rakentui yllättävän helposti. Inhimillisyys ja aito kohtaaminen synnytti luottamuksen ja olo siitä, että työtä tehdään heitä varten. Hän kertoo, että tärkeintä oli huomata ohjaajien inhimillisyys:

“Sen, että pystyy luottamaan. Että me kaikki ollaan ihmisiä ja osataan pyytää anteeksi, jos huomataan tehneemme väärin.”

Aarre­rantaan ja Aarre­harjuun oli mahdollista kiinnittyä, koska aikuiset näyttivät tunteensa ja olivat valmiita korjaamaan tilanteita. Nämä elementit loivat aidon ja turvallisen vuorovaikutuksen.

Vaikka tiedostamme luottamuksen merkityksen, ei luottamuksen muodostuminen ole kaikille helppoa.

Miksi jotkut luottavat helpommin?

Ihmiset eroavat toisistaan siinä, kuinka nopeasti ja millä edellytyksillä he luottavat. Osa ihmisistä on luonteeltaan avoimempia ja rohkeampia heittäytymään suhteisiin: he uskovat lähtökohtaisesti hyvään ja arvioivat toisten aikeita myönteisesti. Tällainen perusluottamus voi syntyä omista kokemuksista, turvallisesta lapsuudesta tai siitä, että ihminen on oppinut selviämään myös silloin, kun luottamus on rikkoutunut.

Toisille luottaminen on hitaampi prosessi. Heidän luonteenpiirteisiinsä voi kuulua varovaisuus, tunnollisuus tai kokemus siitä, että luottamusta täytyy ansaita vähitellen. Lastensuojelussa työntekijöiden ammattitaitoa on aistia ja havainnoida. Luoda käsitys siitä, mitä lapsi tai vanhempi tarvitsee, jotta luottamus voi muodostua. Ammattilaiset osaavat lukea tilanteen, ja antaa sille sen tarvitsema aika. Tutustuminen toiseen ja hänen kokemuksiinsa ihmissuhteista, luovat ymmärrystä ja pohjaa luottamukselle.

Inhimillinen kohtaaminen

Vuorovaikutus perheessä ei aina ole helppoa. Arjen kuormitus voi kärjistää tilanteita ja horjuttaa keskinäistä luottamusta. Sijaishuolto toi Heidin ja hänen tyttärensä rinnalle ammattilaisia, jotka tukivat tunteiden sanoittamista, yhteyden säilyttämistä ja vanhemman roolin vahvistumista.

”Henkilökemiat on natsannut teidän työntekijöiden kanssa. Mä oon kokenut että on turvallista puhua ja mut kohdataan ihmisenä hyvin, mua kohdellaan hyvin ja mua arvostetaan.”

Anteeksipyyntö, myötätunto ja toisen asemaan asettuminen olivat ohjaajien työssä näkyviä taitoja, jotka auttoivat perhettä löytämään uudelleen yhteisen suunnan. Ulkopuolinen tuki perheen arjessa voi olla myös ymmärryksen kehittyminen toista kohtaan. Ymmärrys voi syntyä siitä, kun joku tarkastelee asiaa perheen ulkopuolelta. Ymmärrys voi syntyä myös diagnoosien tai luonteenpiirteiden hyväksynnän kautta.

”Meillä oli tosi tiivis side, me ei oltu siinä vaiheessa saatu adhd diagnoosia tyttärelle, se myös paljon haastoi. Kun tytär tänne muutti, saatiin se diagnoosi. Ohjaajilla on osaamista adhd-asioihin ja saatiin tukea myös siihen. Se on vahvistanut minun ja tyttären vuorovaikutusta.”

Mitä opimme yhdessä

Heidin tarina muistuttaa, että sijaishuolto ei ole vain lapsen matka. Sijaishuolto on koko perheen prosessi, jossa opitaan luottamaan, ymmärtämään ja korjaamaan. Kun tuki otetaan vastaan ja yhteistyö syntyy, on mahdollista palauttaa yhteys ja rakentaa turvallinen suhde uudelleen. Inhimillisyys ja avoin vuorovaikutus jäivät Heidin mukaan matkan tärkeimmiksi opeiksi.

”Mut kohdattiin ihmisenä, sellaisena kun mä oon. Mut hyväksyttiin ja ennenkaikkea mulle tuli tunne siitä että mun lapsesta pidetään hyvää huolta, ja ennenkaikkea on myös sitä ymmärrystä mun lasta kohtaan.”

Lue myös blogi: miten sijaishuolto näkyy arjessa

Lue myös blogi sijaishuollosta; tunteet sijaishuollossa

Lue myös blogi sijaishuollosta; aito kohtaaminen luo turva

a